Mietintämyssyn alta

Kohti kliimaksia

Kertojallamme on kiire. Elämä on lyhyt, tuo Nylon Beatin (1996) hätäilevin kappale, ei vauhdikkaalla 142 iskulla minuutissa jätä paljoa kuulijan mielikuvituksen varaan. En ole sitä mieltä, että tähän olisi syytäkään: Naparenkaan antama fyysisen intiimiyden maistiainen on jättänyt sekä Naikkarit että kuulijan odottamaan vesi kielellä. Alkupala on nostattanut ruokahalua, ja tarjoilija tuo tilatun annoksen yhä lähemmäs – vieden sen sitten viereiseen pöytään.

Jos et koe suurta rakkautta mielikuvituksellisia kielikuvia kohtaan, joudut ehkä ohittamaan seuraavat kolme kappaletta. Elämä on lyhyt sisältää kielikuvia lähes yhtä paljon kuin runoanalyysia opettava luku yläkoulun äidinkielenkirjassa. Elämä on lähes röyhkeän suorasukainen sanoitukseltaan, mutta toisaalta nautin hetkellisestä tekosyystä näyttää lukijalle, kuinka hauskaa Nylon Beatin sanoittajilla on ollut.

Ollaan bailukasinoita
Panokset on paikallaan
Nyt siis onneasi koita
Voitat vaan

– Elämä on lyhyt

Elämän kerronta alkaa Naikkarien kutsumalla itseään ja kappaleen toista persoonaa [kappaleen sinua] ”bailukasinoiksi”. Aivan ensimmäisenä haluan huomauttaa, että ”bailukasino” on mielestäni hulvaton termi. Nuoret sankarimme eivät ole mitä tahansa kasinoita, vaan kasinoita, joissa juhlitaan, rellestetään, juodaan, tanssitaan ja harrastetaan eittämättä kaikenlaista irstautta. Voimakas basso tahdittaa kasinoiden tapahtumia, vavisuttaen naapureiden seiniä ja kertojamme ruumista.

Koska kyseessä on kuitenkin kasino, siellä harrastetaan uhkapelaamista. Kertojamme kehottaa toista pelaamaan, koska sankarimme ovat (kuvainnollisesti) kasinoita. Kaikkihan meistä tietävät, että talo voittaa aina (”the house always wins”), joten hävittävää heillä ei ole.

                       

Voittoputki jatkuu, kun kertojamme muistuttaa toista persoonaa tämän olevan metaforisen yleisavaimen haltija, jolla pääsee ”bailukasinon” jokaiseen huoneeseen. Kertosäkeistössä hän vielä toteaa elämän olevan lyhyttä, joten on syytä ”antaa palaa / aina täysin kierroksin”. Kunhan uskaltaa avata viimeisenkin käytävän päähän piilotetun oven, voi saada kaiken. Avaintenvaihtosopimus ei ole koskaan kuulostanut näin viettelevältä.

Ollaan löytöretkellämme
Temppeleitä tutkitaan
Aarre löytyy etsimämme
Aikanaan

– Elämä on lyhyt

Kuin käärme paraatisissa, kertoja uskottelee lipevällä kielellään koko maailman olevan tuon yhden teon takana. Raamatulliseen vertaukseen on syynsä: toisessa säkeistössä kasinot muuttuvat temppeleiksi. Ruumiimme ovat temppeleitä, ja sankarimme etsivät niistä aarteita. Sitten he vielä löytävät tuon ”aarteen” ja kiilaavat toistensa kylkeen kuin formula-ajoissa. Satun tietämään, että F1-kuskeista kertovat fanifiktiot vetävät määrällään vertoja monelle suurelle medianimikkeelle. Oletan, että kyseinen kielikuva kiilaavista formuloista on jo yksi genren käytetyimmistä kliseistä.

Joku kappaleen kuulija (tai esseen lukija) kenties vielä miettii, mitä nämä kaikki eufemismit ja kielikuvat Elämässä yrittävät sanoa. Jos satut olemaan yksi näistä hypoteettisista henkilöistä, sanon lähes täydellä varmuudella, että olet epäonnistuneiden flirttailuyritysten sarjakohde. Medialukutaito on joskus myös ihmislukutaitoa.

Kaikista kappaleen sanoituksessa esiintyvästä flirtistä huolimatta, Elämä on lyhyt ei kerro seksistä juuri sen enempää kuin esimerkiksi Teflon love. Kappaleen ydin on itse flirtti – tuo sanojen ja ruumiin leikki, joissa tekijä sekä kohde lukevat ihmisruumiin rivien välistä, mitä toinen oikeastaan tarkoittaakaan. Elämä on loppujen lopuksi lapsellinen, ja jopa naiivi kappale. Kertoja haluaa olla kuin tuo mennyt, itsevarma ihastus Naparenkaassa, joka osasi muuttaa toista ihmistä kuumalla suudelmallaan. Eräs konjunktio Elämän kertosäkeistössä kuitenkin paljastaa flirtin kohteelle sekä kuulijalle, kertojan suureksi harmiksi, että tämä ei oikeastaan tiedä mitä on tekemässä. Kuin F1-kuskeista eroottista fanifiktiota lukevalle nuorellekin, seksi jää kertojallemme vain unelmaksi.

Elämä on lyhyt
Kaiken saamme
Jos nyt uskallamme vain

– Elämä on lyhyt

”Jos” on suuri sana. Kaiken tuon viettelyn ja rohkaisemisen jälkeen, täytyy vielä uskaltaa ottaa viimeinen askel ja avata portti temppelikasinon pyhimpään ja salaisimpaan huoneeseen. Jos vain toinen uskaltaisi avata oven. Kappale ei kerro, kuinka formulakaksikon käy.

On toki suuri kunnia olla tuo Naikkareiden flirtin kohde. Kuinka yksikään nuori mies voisi kieltäytyä tuosta mahdollisuudesta? Vitkuttelu voi olla osa flirttailun peliä, mutta entä jos odottaa liian pitkään? Tai mikä pahempaa, entä jos torjuu Naikkarit?

Elämä on lyhyt ei tee suuria olettamuksia toisen persoonan ajatuksista tai teoista. Kappale on täysin sukupuolineutraali – tosin siinä esiintyvä avain-lukko-metafora on lähes erottamaton osa heteroseksuaalista maailmankuvaa. Myös jokainen edellisessä osassa käsitellyistä kolmesta kappaleesta on kielellisesti sukupuolineutraali, ja edes oma impulssini nähdä homoeroottista tai muuta queerimpää merkitystä rivien välistä ei ole koskaan herännyt kappaleita kuunnellessani. Nylon Beatin parhaiden kappaleiden voima on niiden nuoressa ihmisessä herättämien tunteiden ja kokemusten universaaliudessa. Näiden tunteiden herättäminen suuren yleisön keskuudessa vaatii sen, että yleisö tunnistaa tunteita ja kohtauksia omasta elämästään. Yksi tehokkaimmista tavoista on arkkityyppien hyödyntäminen.

Olen viitannut jo useamman kerran kappaleen kertojaan tai minäpersoonaan Naikkareina. Naikkarit pysyvät tämän ensimmäisen levyn ajan yllättävän johdonmukaisina persoonina vailla merkittäviä ristiriitoja kappaleiden välillä. Koko levyn ajan kuulijalle ei ole vaikea luoda käsitystä siitä, että kappaleita laulaisi sama henkilö. Naikkareiden käytös on joskus haavoittuvaisempaa, kuten Satelliitissa tai Naparenkaassa, ja täten ujolle nuorelle lähestyttävämpää. Joskus se taas on uhkarohkeaa tai melkein ylimielistä, kuten Teflon lovessa tai Elämässä. Myös sellainen kuuntelija, joka ei ole koskaan käynyt kotibileissä tai uskaltanut tehdä minkäänlaista aloitetta ihastustansa kohti voi kokea voimaantumisen huumaa coolien Naikkareiden kautta. He esittävät kovaa, mutta ovat kuitenkin herkkiä sisältä päin.

Naikkarit pysyvät siis enimmäkseen samanlaisina. Kohtaukset muuttuvat levyn sekä myöhemmän diskografian aikana, mutta kertojat pysyvät Jonnana ja Erininä. Lyriikoiden tarinat, jotka ovat joskus enemmän sisäisiä kuin konkreettisia, ovat tyypillisesti muiden niissä esiintyvien persoonien vauhdittamia. Yksi toistuva arkkityyppi, joka esiintyy monessakin Nylon Beatin suosituimmista kappaleista, on miespersoona, jota kutsun sydämellisesti ”luuseriksi”.

Kun kundi pelkää on levyn kronologisesti kahdeksas kappale. Miellän sen jatkoksi Elämässä esitetylle tilanteelle: seksiä ei koskaan harrastettu ja vaikuttaa siltä, että se ei tule tapahtumaan. Kertojan mielestä syypää sukupuoliyhteydettömyyteen on kappaleen nimikkomies, tuo pelkäävä ”kundi”. Toisessa säkeistössä kertoja toteaa, että on tärkeää säilyttää hänen ja kundin välinen ”juttu”, joten ainakin kertojan näkökulmasta kaksikolla on jo yhteistä romanttista historiaa ja nyt asiat eivät etene toivotulla tavalla.

Levyn yleisen teeman eli ensimmäisten rakkauden kokemusten kontekstissa Kun kundi pelkää on varhaisen seurustelusuhteen kommunikaation puutteesta kertova, pilke silmäkulmassa kirjoitettu humoristinen kappale. Kertoja yrittää viestiä sanattomasti olevansa valmis seksiin tai edes jonkinlaiseen ihokontaktiin ja ”kundi” ei joko halua tai tajua sitä. Kertoja päätyy jälkimmäiseen päätelmään. Tämän mielestä kundia ujostuttaa, joten kundia täytyy rohkaista esimerkiksi alkoholilla, tanssilla tai kutsumalla tämän yöksi sänkyyn ”vain juttelemaan”. Ehkä tämä sitten ymmärtäisi asian yskän ja tekisi aloitteen seksiin. Olisi kaikille osapuolille helpompaa, jos kertoja uskaltaisi sanoa mitä haluaa, mutta kertojallemme ei olisi soveliasta kertoa haluistaan suoraan, koska on nainen.

Kundi on ensimmäinen käsittelemäni kappale, joissa Naikkareiden sukupuoli tulee esille. Koska toinen persoona on miespuolinen, tämän tulisi seurata kertojan olettamuksia miehisyydestä ja miehenä olemisesta. Kertosäkeistössä tämä huomauttaa, että on väärin ”kun kundi pelkää säpinää”. Heti ensimmäisessä säkeistössä mies ei ole luotettava, koska pakenee kertojan lähestymis- tai lähentely-yrityksiltä. Kolmesti kappaleen aikana esiintyy kiusoitteleva ”bu bu bu BUUU”-loru, joka toimii sekä sarjakuvien ja piirrettyjen stereotyyppisen kummituksen pelottelevana äänenä (”Hah, pelästyit!”) että buuauksena luuserikundille.

Nämä stereotypiat ja olettamukset eivät päde naispuoliseen kertojaan, mutta kuten aiemmin mainitsin, kertoja ei voi kommunikoida seksuaalisia halujaan suoraan. Naikkareiden sukupuoli on yleensä ”neutraali”, mutta tulee debyyttilevyllä esille tilanteissa, joissa naiseus heijastuu miehuudesta – tilanteista, joissa naiseus on miehuuden puutetta. (Tähän sääntöön on yksi poikkeus koko levyllä ja käsittelemme sitä myöhemmin). Vastaavasti miespuolisten persoonien sukupuoli tuodaan esille tilanteissa, joissa tämä on heikko tai epäonnistunut miehenä. Kundin ” kundi” pelkää seksiä ja on täten naurunalainen maskuliinisuudessaan.

Kuinka voisin täysin luottaa, kun aina pakenet pois
Turhaan koitan viinii juottaa, et sitä ikinä jois
Vaik sut bailuihin vien, tanssin irti mun hien
En sua mukaani saa kun sua ujostuttaa

Hei etkö nää
On väärin tää
Kun kundi pelkää säpinää

– Kun kundi pelkää

Toinen miehuuden esimerkki samalta levyltä nähdään sen loppupuolella lasten lorua toistavassa kappaleessa Lä – Lä – Lä. Levyn kuuntelukokemukseltaan ärsyttävimmässä kappaleessa mies on heikko, koska vajoaa kiusoittelevan kertojan flirtin voimaan, vaikka flirttiin vastaamattomuus on ongelma Kundissa. (Sama flirttiin vajoaminen ja sen ”pilkkaaminen” tapahtuu Teflon lovessa, mutta siinä ei ole viittauksia kummankaan persoonan sukupuoleen).

Hei mitä sä vielä aikailet
Menetät noin vain mahikset
Tää ei oo marjanpoimintaa

Lä – Lä – Lä – Lä – kundi
Tehdääs pieni rundi
Rohkeasti leikkimään
Hihnan päälle hirtin
Voimaa tää on flirtin
Sillä sekoitan sun pään

– Lä – Lä – Lä eli kappale, jota en halua käsitellä tämän enempää, koska teen tätä omaksi huvikseni ja mikään tähän rällätykseen liittyvä ei ole hupia.

Lienee tavallaan ironista, että käsitellessäni Nylon Beattia, joka nykypäivänä mieltyy monelle (omassa kuplassani) queer-feministisenä ja voimaannuttavana artistina, joudun puhumaan miehistä näinkin paljon. Olisi kuitenkin epärehellistä olla välittämättä niistä hetkistä, joiden tulisi mielestäni kohottaa useammankin kuulijan kulmia. En väitä, että kenenkään ei tulisi kokea näitä kappaleita voimaannuttavina. Naikkarit ovat eittämättä cooleja, ja Teflon lovessakin toinen persoona myöntää kirjeessään ihailevansa kertojan uskallusta elää täysillä. Naikkarit ovat cooleja, koska tietävät olevansa haluttuja ja näyttävät sen, mutta he ovat myös uskottavia, koska sisällään pelkäävät todellisen yhteyden luomista ja rakkauden löytämistä. Anteeksiantamaton tekopyhyys on jopa ihailtavaa, ja Naikkarit tekevät mitä moni nuori vain fantasioissaan kehtaisi. On vain kiinnostavaa, että naisen voimaantuminen tapahtuu tilanteissa, joissa mies on heikko. Voiko nainen olla vahva vain silloin, kun mies on epäonnistunut omassa roolissaan?

Pyydän sua yöksi jäämään: me voitais jutella vain
Viereeni sut vielä määrään, kun sinut viimeinkin sain
Oltais kaverit vaan eikä sen kummempaa
Tiedän: ei se oo helppoo kun nolostuttaa

– Kun kundi pelkää

Krooninen yliajattelija kyseenalaistaa Kundin kertojan luoman narratiivin. Ovatko puhuja ja mies yhdessä laisinkaan ja onko kaikki vain turhautuneen kertojan itselleen turvaksi luoma selitys siitä, miksi tämä ei olekaan haluttu? Onko vastakaiuttomuus muilta miehiltä johtanut kertojan kohti sosiaalisella arvoasteikolla heikkoa miestä, joka ei kaikesta huolimatta halua tätä? Naikkarit luovat mielessään suojamuurin totuudelle ja toteavat, että mies onkin liian heikko ja pelkuri.

Vähemmänkin kriittinen kuulija päätynee arvuuttelemaan, mitä Kundin toisen persoonan mielessä liikkuu. Tuo näkökulma konkretisoi miehen pelon: ”Miksi hän [runon puhuja] flirttailee kanssani ja seuraa joka paikkaan, vaikka en selvästi ole kiinnostunut?” Jos Kundista olisi tehty musiikkivideo, näkisimme varmaan Jonnan ja Erinin hullunkiilto silmissään seuraamassa hiirimäistä miespoloa, joka pyrkii näiltä karkuun. Ajattelee kappaletta mistä näkökulmasta tahansa, moderni lukija ymmärtänee, että jonkun humalluttaminen ja sänkyyn käskeminen eivät ole hyvä lähtökohta seksikokemukselle, vaikka sillä varmaan saakin kolmen kimppaa kyttien kanssa.

Herää väistämättä kysymys siitä, millaista kuvaa naiseudesta, mieheydestä ja seksistä on haluttu tai uskallettu myydä suurille massoille vuonna 1996. Toisaalta naiskertojamme on seksuaalisesti vapautunut ja rehellinen haluistaan, mutta siveellinen ja naiivi poptähti olisi epäonnistunut 90-luvun Suomessa, minkä levy-yhtiöt toki jo ymmärsivät. Nylon Beatin sanoitukset eivät siis ole vallankumouksellisia, mutta ei niiden ole tarkoitus ollakaan. Nylon Beatin tuottajat eivät keksineet näitä sukupuolirooleja, mutta sanoitukset heijastavat suomalaisten sisäisiä ja ulkoisia kamppailuja näiden käsitysten kanssa. Onko sillä väliä, että kundi pelkää? Eikö nainen voisikin useammin tehdä aloitteen seurustelussa? Olivatko miespuoliset kuuntelijat jopa hyvillään, kun miehen rooli naisille suunnatun musiikin kerronnassa niin avoimesti kuvaa ”heikkoa” miestä jonkinlaisen ahtaan ja tavoittamattomissa olevan roolin sijaan?

Nylon Beatin kappaleiden sanoittajat Aappo I. Piippo sekä Ilkka Vainio olivat suurten ikäluokkien miehiä. Levyllä kirjoittajaksi on nimetty Piipon sijasta tämän salanimi Kristiina Sydänmaa, sama nimi, jota tämä käytti Kikan kappaleiden julkaisuissa (Drufva, 2013). Tämä pätee myös Vainioon, jonka salanimi Sipi Castrén löytyy niin ikään Nylon Beatin sanoituksista. Ainakin Piippo kirjoitti monelle miesartistille omalla nimellään, mutta syystä tai toisesta naisartistien kanssa haluttiin ylläpitää illuusioita naisen toiselle naiselle kirjoittamasta lyriikasta. Ehkä tähän vaikutti se, että kaikki muutkin duon tuottajatiimissä olivat miehiä, ja oli uskottavampaa myydä teinitytöille musiikkia, kun lyriikoissa esiintyi naisen nimi.

Kaikesta esittämästäni kritiikistä huolimatta pidän Kundia olennaisena osana Nylon Beatin temaattisesta jatkumoa. Jos levy kertoo ensimmäisistä kokemuksista, olisi kummallista, jos nuoret kertojamme eivät koskaan tekisi virheitä. Naparenkaan ja Elämän esittämät Naikkarit ovat huumautuneet intiimiydestä, ja Kundissa tuo huuma muuttuu turhautuneisuudeksi. Kertojamme on päättänyt ottaa oppia Naparenkaassa kuvatusta kokeneemmasta rakastajasta, mutta ei osaakaan vietellä toista ihmistä yhtä luonnollisesti ja esteettömästi. Tämä tuntuu vääryydeltä, koska Naikkarit ovat antaneet satelliittinsa suojamuurien madaltua toista ihmistä varten jo kerran, mutta tämä vetovoimaltaan suurempi taivaankappale paljastuikin vain pyrstötähdeksi. Kertojamme silmissä ”pelkäävän” miehen tekokuu on pieni, joten sen tulisi gravitoitua puhujaa kohti. Kun Naikkarit lähestyvät tuota pientä tekokuuta, se ei käyttäydykään totuttujen mallien mukaisesti. Välimatka pysyy samana. Toista ei voi lähestyä, jos omat muurit työntävät tätä poispäin.

Rakastuin mä looseriin on kertomus näiden ihmismielen muurien laskusta. Kappale on lähes kolmen vuosikymmenen jälkeen Nylon Beatin tunnetuimpia laajemman yleisön keskuudessa, ja moni nykykuulija toteaa sen vanhenneen harvinaisen hyvin. En epäile hetkeäkään tarinaa siitä, kuinka Lee Soo-man laulun kuultuaan halusi heti välttämättä ostaa oikeudet sen levyttämiseen. (En tosin löydä tätä tekstiä muokatessa lähdettä tuolle tarinalle, joten rikkinäisen puhelimen vaikutus on kova.) Yhtäkään Nylon Beatin kappaletta ei olla levytetty yhtä montaa kertaa. Edellisessä osassa mainitsin Teflon loven useat levytykset, mutta Looserista löytyy niin monta versiota, että pidin merkittävimmistä julkaisuista kirjaa soittolistalla Spotifyssa. Näiden kaikkien listaaminen ei olisi mielekästä edes huumorimielessä, mutta yleissivistyksen kannalta lukijan tulisi olla tietoinen alkuperäisen kappaleen lisäksi Nylon Beatin omasta englanninkielisestä levytyksestä Like A Fool (julkaistu Suomessa maaliskuussa 1998) ja S.E.S:n koreankielisestä levytyksestä Dreams Come True (julkaistu Etelä-Koreassa marraskuussa 1998).

Rakastuin mä looseriin alkaa hitaasti ja vaivihkaa. Neljäkymmentäviisi sekuntia pitkän intronsa aikana kuulija tuudittautuu kosmiseen hiljaisuuteen, kunnes laulun säestämänä pimeydestä ilmestyy Se Toinen. (Intro on muuten vain kolmekymmentäseitsemän sekuntia pitkä Like A Fool:ssa ja Dreams Come True :ssa). Tähän hetkeen asti puhujamme on katsellut ohi kiitäviä taivaankappaleita siinä toivossa, että yksi niistä yhtyisi tämän kiitoradalle. Jokin on kuitenkin puuttunut ja vetovoima on ollut vain hetkellinen piikki avaruuskohinan keskellä. Pettymysten jälkeen katkeroituneet Naikkarit mielsivät Kundissa kohdatun miehen pelkuriksi, mutta nyt katseet ovat kääntyneet sisäänpäin. Kertojamme myöntää olleensa heikko ja seuranneensa niitä, jotka ovat vaikuttaneet vahvemmilta, on se ollut aitoa tai ei. Rakastuin mä looseriin ei kerro vain tuosta luuserimiehen arkkityypistä, johon olemme tutustuneet – se kertoo Itsestä.

Olin heikko – tarrauduin
Mä pelkästään vain voittajiin
Kunnes susta löysin oikeen ystävän

– Rakastuin mä looseriin

Naikkarit ovat olleet luusereita. Nuori ihminen on epävarma, ja suunnistaa ihmissuhteiden keskellä lähes sokkona vain lapsuudesta saamat opit mukanaan. Heikkoa itsetuntoa täytyy pönkittää viettämällä aikaa paremmassa sosiaalisessa asemassa olevien kanssa. Herkän itsetunnon omaava ihminen välttelee niitä, joista omat heikkoudet heijastuvat takaisin. On myös epäreilua, että jotkut vielä kehtaavat näyttää oman heikkoutensa ulospäin. Mikseivät kaikki voi pitää niitä sisällään, omana asianaan?
Luuserista tekee luuserin se, että tämä ei osaa, tai ei kykene, piilottaa heikkouttaan. Heikkouden näkeminen ja sen esille tuominen on irstasta – se luo muissa julkisen alastomuuden kaltaista häpeää. Itsekeskeisen nuoren ego paisuu, kun näkee toisen olevan julkisesti heikko, ja Ego-puhuja toteaa, että onneksi ei ole julkisesti luuseri. Sekä Ego-puhuja että Itse-puhuja ymmärtävät ja näkevät, kuinka pienestä tuo sosiaalinen asema on kiinni, mutta Ego-puhuja kykenee vain hautaamaan omat heikkoutensa syvemmälle pois mielestä samalla kun Itse-puhuja vaipuu epätoivoon. Itse-puhuja näkee luuserissa Minän, ja hämmentyy, koska itsesuojeluvaisto tuntee sympatiaa tunnistaessaan saman heikkouden toisessa ihmisessä. Kertoja häpeää, koska Ego-puhuja tietää heikkouden olevan rumaa ja pienentävän selviytymismahdollisuuksia raa’assa ja yksinäisessä maailmassa. Kumpikaan ei ole väärässä, mutta eikö kaikilla olisi helpompaa, jos heikkouden voisi näyttää maailmalle ilman hyljeksintää?

Herkän hahmos kaukaa näin
Sua ennen tuskin koskaan huomasin

– Rakastuin mä looseriin

Looserissa kertojamme ymmärtää, että rakastaa ei voi, ennen kuin näkee itsessään sen, mikä on rakastamisen arvoista. Puhuja näkee Siinä Toisessa, tuossa heikossa ”looserissa” itsensä kuvajaisen ja voi viimein antaa egonsa siirtyä pois syvimpien halujen tieltä. Naikkarit voivat seurata sitä, mitä todella haluavat, eivätkä sitä, mitä uskovat haluavansa. Nyt kaikki tuntuu helpolta, koska pieni tekokuu ei ole enää piilossa suojamuurien takana. Paineet ovat kadonneet, kun on ymmärtänyt, että yhteiskunnan ja sosiaalisen hierarkian asettamat normit eivät voi koskaan tuoda ihmiselle vapautta. Hierarkian huipullakin voittajat voivat liikkua vain ihmispyramidin päällä. Mitä korkeammalla on, sitä vakavampi pudotus. Tarpeeksi pitkä matka voi rikkoa egon niin pahasti, että se ei suojaa enää miltään.

Lukija saattaa miettiä, kuinka vilpittömästi uskon tyypillisen fanin ajattelevan egonsa ja itsensä heijastusta rakastamassaan ihmisessä, kun esittää Looseria karaokessa ravintolan huojuvalle asiakaskunnalle. En väitä, että suurin osa kuulijoista vuonna 1996 tai vuonna 2024 ajattelevat aktiivisesti tai edes alitajuntaisesti kertojan tai oman minäkuvansa kehitystä Looserin mukaan. Olisi myös väärin todeta, että kappaleessa ei ole jotakin, joka kytee faneissa ja herää eloon teoksen soidessa. Kyynikko saattaa ajatella, että kappale on luotu yksinäisille lohduksi siitä, että kyllä joku vielä näkee tämän olevan ”oikea ystävä” ja toisen rakkauden arvoinen. Ja se ”joku” on tietenkin jompikumpi Naikkareista, ehkä jopa kumpikin. Kyynikko väittää, että luuseriarkkityypin tärkein tehtävä oli vain myydä levyjä 90-luvun yksinäisille heteromiehille, jotka hiljaa sänkynsä pimeydessä miettivät kuinka monta levyä heidän täytyy ostaa todistaakseen olevansa suurempia faneja kuin muut.

Tiedä, kuitenkin, arvon lukija: Vaikka olen yliajattelija, kyynikoksi en itseäni myönnä.

Myös irtautuneena Nylon Beatin kerronnallisesta jatkumosta Rakastuin mä looseriin on hieno teos. Moni saattaa ihastua, mutta harva rakastuu niihin kaikkiin suosituimpiin ihmisiin. Näistä ”voittajista” ei vain millään riitä kaikille, ei vaikka he kuinka yrittäisivät, koska ihmiset kaipaavat suhdetta, jossa huomio jakautuu tasapainoisesti sen osallisten kesken. ”Looseri” on ”aito, ja vielä enemmän”, koska voi antaa kaikkensa puhujallemme, ja puhujamme voi antaa kaikkensa hänelle. Rakastuin mä looseriin on oodi tavallisille ihmisille: Ihmisille, jotka rakastuvat muihin ”tavallisiin” ihmisiin, ja näkevät näissä elämän kauneuden. Rakastuin mä looseriin on sinfonia niiden kunniaksi, jotka ovat yhdessä jääneet pois voittajien kelkasta, ja löytäneet toisensa tien reunasta. Rakastuin mä looseriin on häävalssin ensimmäisten tahtien taianomainen tunnelma, joka loppuu lyhyeen, kun soittokunta lopettaakin hetken jälkeen, jääden hymyilemään tanssilattian sivuun ja odottaa, että tanssiva pariskunta löytää tahdin uudelleen – omin neuvoin. Valtaosa pariskunnista kompastelee ja eksyy toisistaan musiikin lakattua. Osa ei löydä toisiaan enää koskaan, mutta löytää jonkun toisen parin, ja musiikki alkaa taas hetkeksi. Nuori ihminen ei vielä tiedä, että rakastuminen on vain tuo alkusoitto – rakastamista varten tanssin täytyy jatkua, musiikilla tai ilman.

Olennaista on, että kertojamme on viimein löytänyt jonkun, jonka kanssa uskaltaa jakaa todellisen itsensä. Kronologisesti Elämä ja Kundi tulevat levyllä Looserin jälkeen, kuudentena ja kahdeksantena kappaleena. Looseri on viides, ja Elämän sijoitus heti sen jälkeen ei voi jäädä minulta huomiotta. Jos uskomme kappaleiden kronologisen järjestyksen luomaan kerrontaan, niin kaksi nuorta rakastuu Looserissa, ja sitten flirttailee Elämässä, johtaen kertojan turhautuvan rakkaansa seksuaalisiin estoihin Kundissa. Kertoja uskoo tietävänsä, minkälaista intiimiyttä haluaa, mutta mikään flirttailun tai pussailun määrä ei ole valmistanut tätä niihin paineisiin ja odotuksiin, joita yhdyntä voi nuorelle aiheuttaa. Siksi on sopivaa, että Nylon Beatin temaattinen ja musiikillinen kliimaksi kertoo erityisesti naisille historiallisesti ja kulttuurillisesti merkittävimmistä ensimmäisestä intiimiyden kokemuksesta: neitsyyden menettämisestä.

Hei – me tehdään ydinkoe on Nylon Beatin painostavin ja jännittynein kappale, ja sisältää debyyttilevyn selkeimmät vertauskuvat seksiin. Tämä on aiemman leikkisyyden kannalta mielenkiintoinen muutos asenteeseen intiimiydestä, ja Ydinkokeella on eksplisiittisyydestään huolimatta enemmän yhteistä Satelliitin ja Looserin, kuin Teflon loven, Elämän tai edes Naparenkaan kanssa. Musiikki muistuttaa taas avaruudesta: kuuntele tarkkaan Ydinkokeen ensimmäistä raitaa, ja saatat muistaa Satelliitin introssa ja outrossa esiintyneen aaltoilevan, konemaisen liikkeen äänen. Tämä konemainen ääni enteilee Ydinkokeen melodiaa, joka räjähtää täyteen voimaansa vasta kun kahdenkymmenen sekunnin kohdalla väestöhälyttimen vaaramerkki kajahtaa tyhjiössä.

Musiikki kertoo sen, mitä kertoja ei myönnä: ajatus seksistä pelottaa sankareitamme. Kumpikaan osapuolista ei ole ennen kokenut yhdyntää, ja nyt ensin varovaisempi, sitten rohkeampi flirttailu ja molemminpuolinen rakastuminen, on johtanut heidät väistämättömästi tähän tilanteeseen. Seksi on luonnollisesti seuraava etappi näiden nuorten elämässä – miksi se siis pelottaa?

Tiedenaisen taidoillain
Räjähdyksen aikaan saan
Koska nobelisti oon mä rakkauden

– Hei – me tehdään ydinkoe

Ydinkoe on ensimmäinen, ja oikeastaan ainoa kappale koko levyllä, jolla kertoja sukupuolittuu selkeästi, kuvaillen itseään ”tiedenaiseksi” ensimmäisessä säkeistössä. Kuten olen aiemmin esittänyt, Naikkareiden sukupuoli on tähän mennessä tullut esille miehuuden puutteena tai sen vastakohtana, mutta naiseus itsessään on täytynyt ymmärtää rivien välistä. Tämä on toki useimmille kuulijoille ilmiselvää kulttuurillisen kontekstin takia (Miksi olettaisimme mitään muuta naisduon esittämästä poplevystä 90-luvulla?), mutta haluankin kiinnittää huomiota naispuolisuuden sijasta aikuiseen naiseuteen. Neitsyyden menetys on osa aikuistumisen riittiä, ja kertoja kokee nyt ansainneensa naisen arvon yhteiskunnassa, ja erityisesti miesten silmissä. Miehetkin ovat olleet levyllä ”kundeja” eivätkä miehiä (tosin eivät poikiakaan), mutta toisaalta miehen seksuaalinen kokemus tai koskemattomuus ei ole samalla tavalla merkittävä, ihmisarvon määrittävä asia. Sillä on ollut merkitystä miesten keskinäisessä hierarkiassa, mutta naisen neitseellisyys on monissa kulttuureissa kiinnostanut koko yhteiskuntaa, muiden kuin asianomaisen sukupuoleen katsomatta.

Naiseus on siis Ydinkokeessa muutakin kuin miehuuden puutetta. Ensimmäistä kertaa toisen persoonan sukupuolella ei ole väliä ja puhuja on itsevarma vertauskuvissaan. Elämän jossittelu on jäänyt pois – kertojamme on ”luonnonvoimien valtias” ja ”rakkauden nobelisti”, joka ydinkokeellaan sokaisee toisen ja räjäyttää kummankin tajunnat. Ego on taas hieman paisunut: nyt tämä vertaa orgasmia ydinräjähdykseen ja tekee jälleen suuria olettamuksia toisen persoonan nautinnosta. Toisaalta tämä ei ole epärealistinen kuvaus nuoren itseriittoisuudesta. Looserissa esiintynyt nöyryys on jäänyt hetkeksi taka-alalle.

Kyynisempi ajattelija kysyy tässä kohtaa, että miksi naiseus tulee esille vasta seksuaalisen kokemuksen yhteydessä? Onko sanoittajien mielessä neitseellisyys tytön ja naisen erottava tekijä? En voi vastata tähän varmuudella, mutta voidaan myös kysyä, mitä kertojamme on ajatellut? Oliko tuon 90-luvulla eläneen naisen alitajunnassa luotu käsitys siitä, että neitseellisyys erottaa tytön ja naisen – tai neitsyen ja huoran?

Useimmille kuuntelijoille Ydinkokeesta välittyy ahdistuksen tunne. On toki mahdollista, että ahdistus syntyy itse seksuaalisen aktin aikana. Puhuja poistuu mukavuusalueeltaan – sen tekee kuka tahansa ensimmäisessä yhdynnässä – mutta ei ole varmaa, mikä tapahtuu puhujan ja mikä toisen persoonan tahtojen mukaisesti. Esitetty itsevarmuus ja aktiivinen rooli kerronnassa ei kuitenkaan viittaa mihinkään pakotettuun. Väitän meille välittyvän ahdistuksen olevan pelko siitä, miten yhteiskunta näkee kertojamme yhdynnän jälkeen. Puhuja ei ehkä tunne neitsyt-huora-kompleksin käsitettä, mutta ymmärtää, että paluuta vanhaan ei enää ole. Yhteiskunta on nyt määritellyt uuden roolin Naikkareille, ja siitä ei pääse yli eikä ympäri. Puhujan täytyy siksi voida luottaa minäkuvaansa ja ymmärtää, että määrittelee itse itsensä. Tässä vaiheessa tarinaa nuorten Naikkareiden ihmismielen muurit ovat yhä joko päällä tai pois, eivät mitään siltä väliltä.

Henkilökohtaiset anekdootit ovat jääneet vähemmälle tässä osassa esseetä. Ydinkoe on kappale, jota yleensä suosittelen oman musiikkimakuni jakaville ihmisille, joista moni ei ole muuten kovin suuri Nylon Beatin (singlejen) fani. Esseen kirjoittamisen hetkellä vain kolmella Nylon Beatin kappaleella, uudelleenmiksauksia lukuun ottamatta, on vähemmän striimejä kuin Ydinkokeella. Ymmärrän, miksi Satelliitti ei ole suosittu kappale, vaikka se onkin omia suosikkejani pitkän intronsa ja hitaan temponsa tähden. Ydinkoe ansaitsisi kuitenkin enemmän suitsutusta ehkä aliarvostetuimpana osana Nylon Beatin varhaisempaa diskografiaa. Jos siis haluaisin, että lukijalle jää jotain mieleen tästä neljäätuhatta sanaa lähestyvästä julkaisusta, olkoon se seuraava: Kuuntele Hei – me tehdään ydinkoe koko sydämelläsi edes kerran. Linkki löytyy ylempää.

Esseen ensimmäisessä osassa loin lukijalle rakenteet, joiden avulla kappaleita on tulkittu. Toisessa osassa olen keskittynyt näiden rakenteiden soveltamiseen, ja käsitellyt teemoja, joista en ole ennen kirjoittanut missäkään kontekstissa. Erityisesti sukupuoli ja sukupuoliyhteys ovat näkyneet tässä osassa esitetyissä kappaleissa. Elämä on lyhyt kuvaa nuoren kiirettä päästä uskomaansa aikuisuuden seksuaalisesti vapautuneeseen maailmaan. Kun kundi pelkää näyttää tuon kolikon kääntöpuolen, kun epävarmuudet sukupuolirooleista haittaavatkin kertojan yrityksiä päästä pois mieltämästään lapsellisuudesta. Rakastuin mä looseriin antaa hänelle uuden näkökulman, raottaen ikkunaa ”todelliseen” maailmaan, jossa kaikki ovatkin yhtä yksin ja heikkoja kuin puhuja itse. Ja viimein, Hei – me tehdään ydinkoe toteuttaa kaiken sen mitä nuori oli halunnut – mutta hieman odottamattomin seurauksin.

Jäljellä on vielä yksi varsinainen osa esseetäni Nylon Beatin ensimmäisestä pitkästä soitosta. Siirrymme flirttailusta ja seksistä kohti parisuhdetta. Kertoja uskoo vielä, että on olemassa vain yksi Toinen, jonka kanssa jakaa loppuelämänsä. Asia ei kuitenkaan ole ehkä niin yksinkertainen. Nylon Beat (1996) antaa meille vielä paljon mietittävää ensimmäisistä kokemuksista, niiden aiheuttamista paineista, ja eron tuottamasta häpeästä.

Jatkuu esseessä:
Nylon Beat, Nylon Beat (1996) – Osa 3, Kasvun kivuliaisuus

---

Viitteitä

Asikainen, Risto, sanoitukset. ”Kun kundi pelkää”. Nylon Beat, esittänyt Nylon Beat. MTV-Musiikki, 1996.

Castrén, Sipi, ja Kristiina Sydänmaa, sanoitukset. ”Elämä on lyhyt”. Nylon Beat, esittänyt Nylon Beat. MTV-Musiikki, 1996.

Castrén, Sipi, ja Kristiina Sydänmaa, sanoitukset. ”Hei – me tehdään ydinkoe”. Nylon Beat, esittänyt Nylon Beat. MTV-Musiikki, 1996.

Castrén, Sipi, ja Kristiina Sydänmaa, sanoitukset. ”Lä – lä – lä”. Nylon Beat, esittänyt Nylon Beat. MTV-Musiikki, 1996.

Castrén, Sipi, ja Kristiina Sydänmaa, sanoitukset. ”Rakastuin mä looseriin”. Nylon Beat, esittänyt Nylon Beat. MTV-Musiikki, 1996.

Drufva, Juha. ”Tuhansien laulujen sanoittaja Aappo I. Piippo”. KU, 30. joulukuuta 2013, https://www.ku.fi/artikkeli/3098487-tuhansien-laulujen-sanoittaja-aappo-i-piippo.