Huom! Tekstissä käsitellään aiheita, jotka eivät välttämättä sovellu esimerkiksi lapsille.
Hyppää tästä tarkempaan sisältövaroitukseen sivun lopussa.
Sidottu nailoniin
Satasen laina (1997) on nailon.
On jälkikäteen hämmentävää ajatella, että Nylon Beatin toinen studioalbumi julkaistiin vain yksitoista kuukautta ensimmäisen jälkeen. Satasen laina, julkaistu 1. huhtikuuta 1997, on toki kahdellatoista kappaleellaan hieman lyhyempi kuin yhtyeen esikoisalbumi, mutta siitä huokuu itsevarmuutta, jota vielä identiteettiään hakevalla Nylon Beatilla ei ollut. Vaikka Nylon Beat (1996) on itselleni äärettömyyteen asti mielenkiintoinen levy, se on parhaimmillaankin kuoppainen kuuntelekokemus. On vaikuttavaa, miten tehokkaasti Satasen laina osaa löytää debyyttilevyn kappaleiden sekalaisesta sakista äänimaailman, joka onnistuu kuulostamaan sekä luontevalta jatkolta monisävyiselle edeltäjälleen että melodisesti kauniilta ja yhtenäiseltä teokselta. Satasen laina välttää taidokkaasti ”toisen levyn kirouksen” (engl. sophomore slump), joka piinaa usein heti uransa alusta suurehkoon suosioon päässeitä artisteja. Nämä artistit sitten joko ottavat liian pieniä riskejä – tehden tylsän tai julkaisuhetkenään ”jo kuullun” levyn – tai suuntaavat poispäin alkuperäisestä konseptistaan ja menettävät jo saadut fanit, onnistumatta vakuuttamaan uuttakaan yleisöä. Mutta Satasen laina ei ole kuullutkaan tällaisesta kirouksesta. Heti ensimmäisessä säkeessään se ilmoittaa kuuntelijalleen, että tämä ei ole sen nokkelampi kuin hunaja-ansaan jäänyt kärpänen. Kuuntelija ei väitä vastaan. Hän katsoo kohti Naikkareita, ja saa sanotuksi vain: ”Bzz bzz.”
Satasen laina ”on nailon”, koska ei edes anna kuuntelijalleen mahdollisuutta epäillä omia kykyjään. Satasen laina ”on nailon”, koska on edeltäjäänsä aikuisempi ja ravistaa huolettomasti pois siveellisyyden ohuen verhon katutason asuntonsa ikkunasta. Satasen laina ”on nailon”, koska luo kuuntelijan mieleen Jonnan ja Erinin eli Naikkareiden fantasian.
Nylon Beatissa (1996) Naikkarit ovat samaistuttavia, moneen muovautuvia tyhjiä tauluja. Albumilla on toki yksittäisiä hetkiä kuten kappaleissa Kun kundi pelkää, Valmis oon vaikka armeijaan tai Lä – lä – lä, joissa Naikkareiden itsevarma ja uhkarohkeakin persoona pilkahtaa pinnan alta, mutta valtaosa kappaleista on kuitenkin keskittynyt minäpuhujaan kuulijan oman mielen jatkona. Debyyttilevyn sanoitusten yleismaailmallisten Naikkareiden tehtävä on sanallistaa niitä tunteita, joita oletetusti nuori kuuntelija ei osaa itse vielä konkretisoida. Kertojaan on helppo heijastaa oma itsensä, ja laulut toimivat kuulijan oman äänen vahvistimina. Kuulija ei olekaan yksin vaikeiden tunteidensa kanssa ja levyä kuunnellessa kuulija saa vertaistukea kertojalta, joka onkin kuulija Itse, naamioituneena pop-duon laulajiksi.
Nylon Beatin musiikkiin sen tarkemmin perehtymätön saattaakin yllättyä kuulleessaan, että Satasen laina vetää tiukan rajan kuulijan ja Naikkareiden välille. Satasen laina haluaa luoda kuuntelijan mielessä kuvan Jonnasta ja Erinistä erillisinä olentoina, jotka kykenevät asioihin, joita vain Jonna ja Erin voivat tehdä. Ja uskon vahvasti tämän johtuvan siitä, että Nylon Beat markkinoitiin nuorille tytöille, kun taas Satasen laina markkinoitiin ”uudelle” yleisölle – miehille.
En väitä, että tämä on erotus kahden ensimmäisen levyn välillä olisi ehdoton. Olen aiemmin todennut, että Nylon Beatissa on kohtia, jotka varmasti herättivät nuorissa pojissa mahdollisuuden nähdä 1990-luvun suomalaisen miehen pehmeämpänä, herkempänä ja epävarmempana kuin voisi olettaa. Olen myös todennut, että toteutus ei ollut paras mahdollinen, koska Naikkareiden tuotannon ”luuserimies”-arkkityypin tukemat edistyksellisemmät ideat miehuudesta olivat parhaimmillaankin onnellinen vahinko, joka sattui, kun keski-ikäiset miehet eivät kappaleita kirjoittaessaan osanneet voimaannuttaa tyttöjä loukkaamatta poikien miehuutta (Nylon Beat – Nylon Beat, Osa 2). Niin ikään Satasen lainassa on kappaleita, jotka erottuvat joukosta niiden introspektiivisemmilla ja vähemmän kuulijaan keskittyvillä sanoituksilla.
Teinityttöjen kiinnostuksen kohteet ja heille markkinoidut asiat ovat olleet kyseisen ihmisryhmän kaupallisen kehityksen jälkeen valtaväestölle häpeäpilkku, koska naisten kiinnostuksen kohteet ovat yleisemminkin olleet – ja ovat yhä – vähemmän varteenotettavia kuin miesten. Ensimmäisen levyn julkaisun aikaan Nylon Beatista pitäminen kohderyhmän ulkopuolella oli asia, jonka harva olisi uskaltanut myöntää. Vasta kun Jonnan ja Erinin imago haastattelujen ja esiintymisten myötä muotoutui huolitelluksi itähelsinkiläiseksi katu-uskottavuudeksi, saattoi lamasta tokeneva ja täydellisyyttä vieroksuva suomalainen yleisö jo myöntää Naikkareiden karisman (Knuuti, 1999). En sano, että miespuoliset fanit ja kasuaalimmat kuuntelijat olisivat ilmestyneet vain tyhjästä Satasen lainan julkaisun myötä – siemen tähän oli istutettu jo ennen Nylon Beatin varsinaista debyyttiä – mutta Satasen laina teki kiinnostuksen Nylon Beatista hyväksyttävää heteromiesten keskuudessa, koska Satasen laina teki Jonnasta ja Erinistä avoimesti ”haluttavia”.
Ensimmäisellä levyllä Naikkareiden seksuaalisuus kehittyy varhaispuberteettisesta flirttailusta kasvavan nuoren myötä kohti vanhemman murrosikäisen ensimmäisiä seksuaalisia kokemuksia. Naparengas, Kreisi oon ja erityisesti Hei – me tehdään ydinkoe käsittelevät taidokkaasti seksiin liittyviä positiivisia ja negatiivisia tunteita sekä ruumiillista ja henkistä alastomuutta toisen edessä (Nylon Beat – Nylon Beat, Osa 1,Osa 3). Hieman vastahakoisesti joudun myöntämään, että tuolla samaisella levyllä on kaksi kappaletta, joita en maininnut kertaakaan koko esseen aikana, koska ne eivät mielessäni sopineet tuon ensimmäisen kirjoituksen teemoihin. Nuo kappaleet ovat Oot kuin karkkia mulle ja Yo-Yo, ja tämä kaksikko luo pohjan sille miehiselle katseelle (engl. male gaze), jolle valtaosa Satasen lainasta yritetään myydä.
Nämä ovat suuria väittämiä. Jos syyhyät kuulla mielipiteitäni Satasen lainasta ja olet pettynyt, että joudunkin yhä puhumaan Nylon Beatista – malta vielä hetki! Minun täytyy kertoa teille ensin koirapilleistä.
Oot kuin karkkia mulle on Nylon Beatin varsinaista debyyttiä edeltävä kappale, joka sisarkappaleensa Kreisi oon lailla esitettiin jo vuonna 1995 MTV3:n Kiitorata-ohjelmassa. Oot kuin karkkia mulle on kappale, jonka tehtävänä on iskeä silmää nuorista tytöistä kiinnostuneille aikuisten miesten yleisölle, ja osoittaa, kuinka paljon tytöt ”itse” haluavat näitä miehiä.
Oot kuin karkkia mulle
Hunajasuulle
Namusedän sinusta teen
Vie mut makeutetulle
Rakastelulle
Karkkipäivä uudelleen– Oot kuin karkkia mulle
Jos et tunne kyseistä kappaletta, sen kertosäkeistössä kertoja kuvailee itseään hunajasuuksi, joka himoaa sanoituksen toista persoona eli kappaleen ”karkkia”. Hän haluaa sitä makeaa tunnetta, jonka saa vain rakkaaltaan, ja antaa tälle ”odotetun lahjansa”, eli siis seksiä. Hän ei oikeastaan tunne tuota ”nallekarkkia”, vaan tapaa tämän ensimmäisessä säkeistössä. Siinä nallekarkki tulee kertojan viereen ”parkkiin, aivan niin kuin tunnettaisiin”. Naikkarit leikillisesti sanovat tekevänsä nallekarkistaan ”namusedän”, ja nallekarkki taas heittää kertojaan ”makean puukon”, joka saa tätä ”himoitsemaan lisää”.
Tulet siihen viereeni parkkiin
Aivan niin kuin tunnettaisiin
On kuin ihastuis nallekarkkiin
Sovittiin et tavattaisiin– Oot kuin karkkia mulle
Skeptikko saattaa nyt miettiä, olenko vain jostain syystä puolueellinen juuri tätä kappaletta vastaan. Nylon Beatissa on muitakin kappaleita, joissa leikitellään seksuaalisilla kielikuvilla ja metaforilla, kuten Naparengas ja Elämä on lyhyt – miksi siis juuri Oot kuin karkkia mulle erotellaan joukosta? Eikö tämänkin kappaleen voisi ajatella kuvaavan nuoren seksuaalisia kokeiluja ja flirttailua ihan vain oman ikäistensä kanssa? Onko arvon myssypää nyt vajonnut niin syvälle pipoonsa, että ei pimeässä enää erota aikansa muuta musiikkia satirisoivaa teosta, ja osoittaa vain oman kieroutensa, kun ei hyväksy, että kappale kertoo oikeasti nuorten suloisesta rakkaudesta, koska lapset pitävät karkista?
Kuten aiemmin olen todennut, Naparenkaassakin tehdään viittauksia penetraatioon (Nylon Beat – Nylon Beat, Osa 1), mutta kappale käsittelee enemmänkin ”vahingon” jälkeistä katumusta. Se ei kerro itse aktista, ja se ei ihannoi tapahtunutta muuten kuin kertojan jälkeenpäin hämmentyneessä, hieman epätoivoisessa tilassa. Kappaleessa Elämä on lyhyt taas mielestäni toisen persoonan ujoudella ilmennetään sekä hänen että kertojan tasapainoisempaa voimasuhdetta. Kertoja yrittää vakuuttaa metaforin toista persoonaa siitä, kuinka ihanaa seksuaalinen kanssakäyminen voisi olla, mutta kertoja ei välttämättä saa toista persoonaa taivutettua tahtoonsa, eikä kertomus ei saa selkeää lopetusta.
Luonasi sun
Illalla kun
Kukaan ei meitä nää– Oot kuin karkkia mulle
On totta, että Oot kuin karkkia mulle jättää myös paljon kuulijan tulkinnan varaan. Se ei välttämättä kerro nuoren tytön suhteesta itseään paljon vanhempaan mieheen, mutta se kylläkin kertoo suhteesta, jota on syystä tai toisesta piiloteltava verhojen takana, jotta kukaan ei näkisi osallisia. Nallekarkin suukko on ”salmiakinsuolainen” – huomaa, että salmiakki on yleensä aikuisten makuun. Miksi juuri tässä kappaleessa Naikkarit lankeavat lähes leikki-ikäisen tasolle, mutta samalla niin selkeästi haluavat rakasta ”namusetäänsä”? Ja vaikka tämä viimeinen huomio on irrallinen itse albumista, se on kenties syvin niistä syytöksistä, joita tulen kappaletta kohtaan esittämään:
Miksi 18-vuotiaat Jonna ja Erin esittävät televisiossa juuri Karkin lapsenomaisesti, pinkit hiuspinnit päässään sekä pukeutuneina ylikokoisiin valkoisiin yöpaitoihin, mutta kuitenkin niin, että sanoituksessa esiintyvä ”makea puukko” lävistää koreografiassa naisten lantiot – ja ”karkin” himo näytetään heiluttamalla lanteita?
Koirapillejä käytetään, kun halutaan saada koiran huomio äänen taajuudella, jota ihminen ei kuule. Vastaavasti esimerkiksi politiikassa koirapillejä eli piiloviestintää käytetään, kun poliitikko tai muu sisäryhmän henkilö haluaa viestiä jotakin sisäryhmälleen, mutta ei niin selkeästi, että ryhmä ulkopuoliset henkilöt voisivat tarttua sen sanomaan. Jotkut ulkoryhmästä saattavat ymmärtää kyseisen piiloviestin merkityksen ja huomauttaa siitä, mutta tämä on usein ansa, jonka avulla piiloviestintää käyttänyt ryhmä voi todeta (valtaväestön tuella), että viestin tunnistanut henkilö tekee kärpäsestä härkäsen.
Piiloviestintä ei ole itseisarvoltaan negatiivista. Kun tiettyjä asioita ei kulttuurillisen kontekstin tai määräysten takia ole hyväksyttävää sanoa tai kuvata mediassa, voidaan piiloviestintää käyttää näiden rajoitusten kiertämiseen, ovat ne rajoitukset mielestäsi asiallisia tai eivät.
Otetaan tähän väliin toinen seksuaalisen piiloviestinnän esimerkki popmusiikista. Vuonna 2022 K-pop-yhtye NewJeans aloitti toimintansa ja räjähti suureen suosioon harvinaisen nopeasti. Yhtyeen viidestä jäsenestä nuorin oli heidän aloittaessaan neljätoistavuotias ja vanhin kahdekantoistavuotias. Tämä ei ole suinkaan harvinainen ikäjakauma aloittelevalle idoliryhmälle K-popin maailmassa, mutta tyttöjen iät lisäsivät bensaa liekkeihin, kun yksi ensimmäisistä NewJeansin julkaisuista keräsi paljon huomiota monen mielestä erityisen seksuaalisilla sanoituksillaan (Yeo, 2022).
Kyseessä oli Cookie (suom. keksi). Kappale on alun perin laulettu pääosin koreaksi, mutta siinä esintyy myös englanninkielisiä lausahduksia. Koska en osaa koreaa, hyödynnän sen käsittelyssä virallista englanninkielistä käännöstä, joka on julkaistu laulun musiikkivideon tekstityksissä.
Kappale alkaa kertojan sanomalla tehneenä ”pienen keksin”, ihan vain toista persoonaa varten. Keksi ”ei ole ilmainen”, ja se on ”brownietakin pehmeämpi”, ja toinen ei voi lakata ajattelemasta sitä. Tämä jatkuu kertojan kuvailemalla, kuinka hän haluaa sirotella suklaahippuja toisen päälle, ja kuinka hän piilottelee itseään, mutta haluaa silti nähdä toisen naaman. Jos toinen ”sitä” haluaa, hän myös voi ”sen” saada.
Made a little cookie
Baked it just for you, this treat
But you know that it ain’t for free, yeah
Made a little cookie
Softer than a brownie
Living in your head rent-free– Cookie (käännetty englanniksi), esittänyt NewJeans
Erityisesti toinen säkeistö aiheutti porua säkeillä, jossa toinen persoona katselee ja haistelee kertojan ”keksiä”. Kertoja kehottaa tätä maistamaan keksiä, ja muistuttaa, että yhteen puraisuun on mahdoton lopettaa. Kertosäkeistössä toistetaan, kuinka nälkäinen ja janoinen toinen persoona on, ja kuinka kertojan sokerinen herkku voisi vastata tähän himoon.
Looking at my cookie
Yeah, the scent alone will make you see (Taste it)
You can’t stop at one bite with me– Cookie (käännetty englanniksi), esittänyt NewJeans
Jos et ole vakuuttunut tämän kappaleen seksuaalisesta piiloviestinnästä, ja yhdytkin levy-yhtiö ADORin antamaan lausuntoihin sanoitusten näennäisestä ”hyveellisyydestä” ja siitä, kuinka sana ”cookie” tarkoittaa kappaleessa oikeastaan vain NewJeansin musiikkia sekä heidän herkullista ja tuoretta soundiaan (Yeo, 2022), annan vielä toisen esimerkin K-popin maailmasta.
Englanninkielisen K-pop-maailman vastarannankiiski KPOPALYPSEn vuonna 2016 julkaisema blogiteksti (KPOPALYPSE, 2016) esittää juurta jaksaen, kuinka esimerkiksi April-yhtyeen Dream Candy -musiikkivideo on täynnä seksuaalista piiloviestintää söpöstelevän ilmeensä alla. Suosittelen kiinnostuneita perehtymään tekstiin itse, tosin varoitan, että kyseisen tekstin kirjoittaja ei kainostele sanojaan aivan yhtä paljon kuin allekirjoittanut. En aio toistaa teille kaikkea mitä kyseisessä blogissa todetaan Dream Candysta (suom. unelmakarkki), mutta useassa kohtauksessa tytöt ovat pukeutuneet lapsenomaisesti vaaleisiin, ylisuuriin yöpaitoihin, istuen tai maaten sängyssä. Erityisesti näissä kohtauksissa tytöt katsovat paljon kohti kameraa – kohti katsojaa.
Oot kuin karkkia mulle vertautuu sanoitukseltaan enemmän NewJeansin kuin Aprilin kappaleeseen, mutta jälkimmäisen musiikkivideon esteettisissä valinnoissa on paljon yhtäläisyyksiä sitä kahtakymmentävuotta vanhempaan esitykseen. Dream Candyn sanoitukset, jälleen virallisesti käännettyinä musiikkivideon tekstityksissä, kertovat kuitenkin tuosta ihmeellisestä makeisesta, joka toteuttaa ”innosta tykyttävän” sydämen unelman, jotta sydän voi ”räjähtää”, ja kaikki ihanuus alkaa. Saat itse tulkita antamieni tietojen perusteella, mitä tämä kaikki voisi tarkoittaa.
Palataksemme NewJeansiin, levy-yhtiön lausunto Cookiesta on täydellinen esimerkki piiloviestintään tarttuneiden ulkoryhmäläisten hiljentämisestä, syyttämällä kriitikkoja tyttöjen seksualisoinnista ja ilmaisun rajoittamisesta. Myös monet fanit, usein itsekin hyvin nuoret tytöt, halusivat ymmärrettävästi puolustaa idolejansa imagoa. Kritiikki yhtyeen kappaleen sanoituksia kohtaan voidaan esittää tavalla, joka kohdistuukin levy-yhtiön sijasta kohti parrasvaloissa olevia viattomia lapsia. Ja lisäksi kritiikki sanoituksia kohtaan voi tuntua kritiikiltä omia esikuvia kohtaan, mikä taas voi tuntua kritiikiltä jopa itseä kohtaan, kun musiikista nauttiminen saatetaankin yhdistää alaikäisten artistien hyväksikäyttöön. Vaikka sosiaalisessa mediassa valtaosa NewJeansin faneista vaikuttaa olevan nuoria tyttöjä, ovat internetin ulkopuolella tapahtuvat fanien nimikirjoitustapahtumat (engl. fansign) herätteet huomiota johtuen epätavallisesta määrästä keski-ikäisiä miehiä, jotka ovat halunneet tavata NewJeansin tytöt (Teodoro, 2023).
Tämän pohjustuksen jälkeen voin todeta, että Oot kuin karkkia mulle on Cookieen ja Dream Candyyn verrattuna lähes hyveellisen moraalin esikuva. Vaikka Naikkarit olivat Kiitoradan esityksen aikaan vielä teinejä, he olivat kuitenkin juuri ja juuri täysi-ikäisiä. On vaikea kuvitella, että kovin moni aikuinen ei ymmärtäisi mitä koreografian lantioliikkeillä vihjataan Jonnan ja Erinin laulaessa ”makeasta puukosta”. Lapselle taas tuo kaikki saattaa mennä helpostikin ohi.
Mutta vaikka Naikkarit olivatkin täysi-ikäisiä, on Oot kuin karkkia mulle lapsenomaisuutta seksualisoiva ja itse esiintyjiä esineellistävä kappale. Siinä laulavat Jonna ja Erin, mutta heidän äänensä ei kuulu sen läpi. Toisin kuin monet muut debyyttilevyn kappaleet, se esitetään yleisöä varten eikä yhdessä yleisön kanssa. Myös Karkin vähemmän tunnettu ”sisarkappale”, samalla levyllä julkaistu Yo-Yo, syyllistyy tähän esineellistävään erotisointiin.
Olet Yo-Yo jojo sä mun
Sinun liikkeisiis kyllästy en
Sormen ympäri kietaisen sun
Peliin hurjimpaan viekoittelen– Yo-Yo
Yo-Yo on viimeinen kivi siitä sillasta, joka yhdistää Nylon Beatin ja Satasen lainan. Siinä kohtaavat itsevarmaa tyttövoimaa uhkuvat Naikkarit ja heitä himoitseva yleisö. Kertoja ”pomputtelee” toista persoonaa, rohkaisten tai painostaen tätä seksiin, kuten esimerkiksi Elämä on lyhyt ja Kun kundi pelkääkin tekivät (Nylon Beat – Nylon Beat, Osa 2), mutta kerronnasta jää jälleen uupumaan autenttinen nuoren ääni. Yo-Yosta puuttuu nuoren epävarmuus; siitä puuttuuvat aito pelko ja aito innostus, jotka värittävät ensimmäisen levyn muistetuimpia ja lähestyttävämpiä kappaleita.
Diggaan koiraasi purevaa
Sille annan täydet pisteet
Nyt et lohdutakaan surevaa
Tämä leikki meitä innostaa– Yo-Yo
Kun kertoja Yo-Yossa sanoo pitävänsä toisen persoonan ”purevasta koirasta” ja antaa sille ”täydet pisteet”, se ei kuulosta kahden nuoren väliseltä flirttailulta – kaikki huomio kohdistuu toiseen persoonaan. Kertoja kuvailee kappaleessa mitä tekisi tai tekee toiselle persoonalle, mutta ei kuvaile lainkaan omaa nautintoa – yhteistä nautintoa. Kertojan nautinto on toissijaista ja oletusarvoista, eikä sitä tarvitse kuvailla, koska kertoja on poikkeuksetta kiintynyt tämän miehen jokaiseen liikkeeseen. Hän on mies, hän on huomion keskipiste, ja hän on asiakas. Ja asiakas on aina oikeassa.
Käsitellessäni esikoislevyä minun oli helppo sivuuttaa Oot kuin karkkia mulle ja Yo-Yo albumin yleisistä teemoista. Ne tuntuvat irrallisilta silmäniskuilta teinityttöjen ulkopuoliselle kohdeyleisölle, joilla yritettiin täyttää markkinaraot jo ennen kuin ne ilmenisivät levy-yhtiön kvartaaliennusteissa. Näistä kappaleista huolimatta, Satelliitti irrallaan aloitti Nylon Beatin kuvailemalla Naikkareiden kosmista yksinäisyyttä, puhutellen kuuntelevan ihmisen ulkoista tai sisäistä teiniä (Nylon Beat – Nylon Beat, Osa 1). Kertojankin ympärillä on musta avaruus, josta hän etsii rakkautta. Nylon Beat kohtaa kuuntelijansa toisena nuorena, jolla on tarina kerrottavanaan ja kokemuksia jaettavanaan, ja Naikkarit ja kuuntelija kohtasivat toisensa lähes samanarvoisina.
Satasen laina taas kohtaa kuuntelijansa asiakkaana. Sen ensimmäinen kappale on Orja. Siinä ei ole pitkää introa eikä kovin pehmeää laskua, ja se alkaa sanoilla ”Oot mun orja”.
Oot mun orja
Kun kiinni sain
Sut sidoin
Nyt nailoniin– Orja
Petollisten seireenien lailla Jonna ja Erin kutsuvat kuulijan sadomasokismilla täytettyyn seksiluolaansa, jossa heillä on kaikki valta. Toisella persoonalla ei ole kykyä hallita omaa toimintaansa, hänhän on vain näiden naisten uhri. He sitovat hänet kiinni tiukkaan nailoniinsa ja tekevät hänestä vankinsa. Naispuolinen kertoja siis hallitsee ja dominoi, kun taas maskuliininen Toinen on heikko ja riistetty liikkumiskyvystään. Ja se on oikeastaan juuri, mitä mies haluaa.
Oot mun orja
Vain vankinain
Saat hukkuu
Mun pumpuliin– Orja
Kukkahattupäinen mietiskelijä saattaa tässä kohtaa luentoa huudahtaa: ”Mutta toinen persoona ei saa edes tehdä kertojan toimesta muuta kuin ’hukkua pumpuliin’ – eikö meidän pitäisi olla huolissamme tästä kundista? Eikö arvon myssypää itse esittänyt aiemmassa esseessään kuinka Naikkarit kappaleessa Kun kundi pelkää painostivat nuorta miestä seksiin, ja etkö todennut tuon kappaleen asettavan miehen hyvin kapeaan sukupuolirooliin ja käyttävän ”tyttövoimaa” feminiinisyyttä osoittavien miesten haukkumiseen (Nylon Beat – Nylon Beat, Osa 2)? Eikö Orja ole vielä pahempi esimerkki tästä samasta ongelmasta? Eikö Orjan kertomus ole siinä tapauksessa seksuaalista hyväksikäyttöä?”
Toinen mietiskelijä naurahtaa takaperin asetetun lippalakkinsa alta, nostaa rennosti kätensä pystyyn, ja aloittaa sitten puhumisen ennen kuin siihen on myönnetty lupaakaan: ”Kukkahattupäinen mietiskelijä taisi jo unohtaa äsken läpikäymämme pohjustuksen. On selkeää, että Orja keskittyy sanoituksissaan edeltävän levyn Yo-Yon ja vaikkapa NewJeansin Cookien lailla vain toisen persoonan seksuaaliseen nautintoon. Kaikki kuvailu tapahtuu toisen persoonan ehdoilla, ja hän on itse maksanut kertojalle tästä kokemuksesta. Tämä kappale asettaa Naikkarit seksityöläisten rooliin, jossa heidän tehtävänsä on palvella asiakasta, seksityöstä maksanutta miestä, joka sattuu nauttimaan siitä, että häntä alistetaan. Satasen laina on levy, jonka tehtävänä on myydä perversseille miehille heidän seksifantasiansa, ja levyn aloitus Orjalla tukee selkeästi tätä näkemystä. Eikö niin, arvon myssypää?”
Herään horroksestani. Kukkahattuun ja lippalakkiin sonnustautuneet mietiskelijät ovat kadonneet, ja jäljellä on vain krooninen yliajattelija. Hänellä on ajatuksia.
Kun edellinen levy loi ”luuserimiehen” arkkityypin kontrastiksi Naikkareiden ylitsevuotavalle egolle, mihin sillä pyrittiin? Aiemmin olen vain arvaillut, miten hypoteettinen miespuolinen kuuntelija on voinut ottaa tämän roolin vastaan, mutta Satasen laina pakottaa meidät kysymään, mikä tuo sanoitusten toisen persoonan ja oletetun miespuolisen kuuntelijan ero todella on? Jos kertoja ei ole enää oma hahmonsa, vaan kuulijan päähän luotu fantasia Jonnasta ja Erinistä, voiko kappaleen ”Sinä” olla kukaan muu kuin Sinä itse, kuuntelijana? Ja jos kuuntelija ei ole heteromies, millainen merkitys Naikkareiden ja kuuntelijan välisellä suhteella silloin on? Kokevatko nämä kuuntelijat kappaleet Naikkareiden vai toisen persoonan kautta? Kokevatko he olevansa kenties vain sivustakatsojia?
Nylon Beatin ja Satasen lainaan julkaisujen välissä ehti Spice Girls nousta maailmalla suureen suosioon syksyllä 1996 julkaistulla ensimmäisellä levyllään. Tuon levyn toinen single oli Say you’ll be there, joka julkaistiin syyskuussa 1996 musiikkivideon kera. Videossa Spice Girlseillä on yllään mustat, muoviset asut, toisintaen stereotypioita sadomasokistisen session pukeutumisestyyleistä. Katsoja ymmärtää naisten olevan valmiita dominoimaan, ja musiikkivideossa he käyttävätkin valtaansa sitomalla ensin yhden miehen maahan ja toisen autonsa katolle. Eikö tämän musiikkivideon maailma siis voimaannuta Spice Girlsejä sekä yhtyettä fanittavia tyttöjä kääntämällä patriarkaaliset voimat päälaelleen?
Kyseistä musiikkivideota on syynätty jopa tieteellisessä julkaisussa. Kuten Yo-Yo, on myös Say you’ll be there esimerkki miehisen katseen toiminnasta: Naisen seksuaalinen himo syntyy siitä, kun hän on miehen himon kohteena, kun taas miehen erotisointi naisen himon kohteena loistaa poissaolollaan (Dibben, 1999). Kamera keskittyy valtaosan ajasta Spice Girlseihin, eikä suinkaan videossa esitettyihin miehiin.
Artikkelissaan naiseuden ilmaisuista ja kuvauksista popmusiikissa Nicola Dibben (1999) esittääkin, että videossa Spice Girlsien esittämät hahmot vain vahvistavat patriarkaalisen yhteiskunnan ajatuksia voimasta, sillä heidän hallintansa miehistä luodaan väkivallalla, rankaisulla ja auktoriteetilla, tuon samaisen yhteiskunnan menetelmillä, joilla maskuliinisuuden puute asettaa naiset miesten alapuolelle. ”Tyttövoima” luo naisen voimaantumisesta kompromissin, joka ei venytä patriarkaalisen yhteiskunnan sääntöjä vallasta (Dibben, 1999).
Ja jos Nylon Beatin Orja, tuo Satasen lainan ensimmäinen kappale, ei ole kaiken tämän jälkeen esimerkki epäautenttisesta naisen seksuaalisesta voimaannuttamisesta miehisen katseen alla – niin miten olen jo uskaltanut väittää sen olevan ensimmäistä levyä parempi albumi? Miksi sanoin, että Satasen laina ”on nailon”? Ja miten kehtaan sanoa nyt, että se on ehkä jopa nailonein Nylon Beatin levyistä?
Kerran esitin, että ”luuserimiehen” arkkityyppi saattoi olla miespuolisille Nylon Beatin kuuntelijoille jopa vapauttava hahmo vuonna 1996. Uskon vahvasti, että Satasen laina levynä vain vahvistaa tätä puolivahingossa syntynyttä reaktiota. Tavoitellessaan miehisen katseen markkinoita, tämä albumi paljastaakin paljon ihmisten fantasioista 1990-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa. Satasen laina asettaa kuulijalleen sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta tavan tarkastella omien halujensa siveellisyyden ja siveettömyyden rajoja Nylon Beatin luoman fantasian turvallisessa maailmassa.
En usko, että Orjan ”orja” on sen enempää seksuaalisen hyväksikäytön uhri kuin seksuaalinen hyväksikäyttäjäkään. Jos miellämme hänet yhdeksi kuuntelijan kanssa, niin kyllä, voimme ajatella hänen ”ostaneen” itselleen dominoivien Naikkareiden fantasian. En aio ottaa kantaa siihen, onko seksityön ostaminen eettistä, koska keskiössä on nyt itse fantasia ja siihen suostuminen. Haluan käsitellä nyt sekä Naikkareiden että maskuliinisen Toisen suorittamaa rikkomusta länsimaisen patriarkaatin ajatusmaailmassa, kun mies sukupuoliyhteydessä ottaa alistuvan roolin naisen dominoidessa.
Joitakin saattaa yllättää se, että ihmisten seksuaaliset fantasiat useinkin kuvaavat tilanteita, jotka olisivat oikeassa elämässä traumaattisia tai väkivaltaisia. Naiset ovat pitkään lukeneet erotiikkaa, joissa mies on dominoiva, yltyen jopa fyysiseen väkivaltaan, seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai raiskaukseen (Harris & Barlow, 2017). On syytä korostaa, että raiskausmyytille – naisten ”luontaiselle” halulle pakotettuun seksiin – ei ole löydetty lainkaan todisteita (Harris & Barlow, 2017), ja että seksuaaliset fantasiat ovat laajalti yhteiskuntamme ja kulttuurimme ohjaamia. Koska fantasioissa ihmisellä on täysi itsemääräämisoikeus, on hän sitten päättänyt etsiä sen Archive Of Our Ownissa tai vain kehittänyt sen omassa mielessään, hänellä on aina mahdollisuudet rajojensa asettamiseen.
Vallasta luopuminen ja alistuvan roolin ottaminen osana seksuaalista aktia ei siis itsessään tarkoita, että ihminen on sisäistänyt mielessään seksuaalisen väkivallan olennaiseksi osaksi sukupuoliyhteyttä. Kun sadomasokistisessa sessiossa alistuvaan rooliin astuva henkilö luopuu vallasta, tämä alistuminen itsessään voi olla sekä voimaannuttava että transgressiivinen teko alistuvan henkilön sukupuolesta riippumatta (Banerjee ym., 2018). Kuten fantasioissa, myös BDSM-sessiossa alistuva osapuoli voi itse määrittää rajat siihen mihin on suostuvainen, sekä ”pehmeillä” rajoilla – joita voidaan rikkoa session aikana sovitun mukaisesti – että ”kovilla” rajoilla, joiden yli ei koskaan mennä, mutta tämä vaatii kommunikointia esimerkiksi turvasanojen kautta, koska toinen ihminen ei kykene lukemaan toisen ajatuksia. Kinkyys ja BDSM:n harjoittaminen mahdollistaa vallan antamisen seksuaalisesti alistuvalle henkilölle aktissa, joka muutoin olisi väkivaltaa (Banerjee ym., 2018).
”Hei, kuules nyt arvon myssypää”, joku naurahtaa – kenties se lippalakkipäinen mietiskelijä. ”Oletko aidosti sitä mieltä, että Nylon Beatin Orja kuvastaa jonkinlaista utopistista tilannetta, jossa kohtaavat täysin omasta seksuaalisuudestaan ja sen rajoista tietoiset henkilöt harrastamaan poliittisesti transgressiivista, kinkyä seksiä? Eikö tämä kappale ole kuitenkin aika ’vanilja’ sisällöltään?”
On syytä muistaa, että sadomasokismi ja fetisismi olivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tautiluokituksessa sairauksia vielä vuonna 2011 (Helsingin Sanomat, 2011). Tautiluokitus poistettiin, koska sille ei todettu enää olevan riittäviä perusteita 2010-luvun seksuaalitietouden perusteella. Perinteiseksi miellettyjen roolien venyttäminen ja ympäri kääntäminen ehti kuitenkin olla vuosikymmeniä ”sairaus”, koska se soti kulttuurillisen sukupuolen ja seksuaalisen nautinnon yhteyden käsitystä vastaan.
En väitä, että Naikkarit olisivat olleet ensimmäiset tai ainoat suomalaiset naisartistit, joiden seksuaalinen imago olisi ollut tavalla tai toisella kapinallinen. Esimerkiksi Kikka aiheutti paljon enemmän porua avoimen eroottisilla kappaleillaan, joissa naisen seksuaalinen toimijuus oli suurta, ja samalla tuotteistettua (Sihto & Mankki, 2018). Kikan esittämän popmusiikin perintö on monisävyinen aihe itsessään, ja on hyvä pitää mielessä, että näitäkin lauluja sanoitti Nylon Beatin sanoittaja Ilkka Vainio, salanimeltään Sipi Castrén. Vainio sanoitti yhdeksän Satasen lainan kahdestatoista kappaleesta, ja vaikka Risto Asikainen oli myös sanoittajanana mukana useimmissa näistä kappaleista, albumin seksuaalisimmassa sanoituksissa on aina Vainion nimi mukana. Orja on levyn ainoa Vainion yksin sanoittama kappale.
Onko Orja siis sisällöltään yhtä kyseenalainen kappale kuin Yo-Yo, Oot kuin karkkia mulle tai jopa Cookie?
Ei mielestäni. Toisin kuin edeltävissä kappaleissa, seksualisointi ei Orjassa korosta kertojan tai esiintyjään nuoruutta, eikä pyri viekoittelemaan nuorista tai jopa lapsista kiinnostuneita aikuisia. NewJeansin Cookiessa ja Aprilin Dream Candyssa piiloviestinnästä teki erityisen epämiellyttävää se, että osa kummankin yhtyeen jäsenistä oli alaikäisiä, kun levyttivät ja esittivät näitä kappaleita. Lapsi ei voi antaa suostumustaan itsestään tehdylle seksuaaliselle sisällölle – ja siksi piiloviestintää käytetään. Ja ettei asia ole kenellekään epäselvä: Tämä pätee myös tilanteisiin, joissa lapsi uskoo ymmärtävänsä oman seksualisointinsa ja antaa sille ”hyväksynnän”, koska aikuisen täytyy ymmärtää suostumuksen mahdottomuus.
Joka tapauksessa Satasen lainassa on vain yksi kappale, jonka sanoitukset viittavaat jälleen kertojan tai Naikkareiden lapsenomaisuuteen, ja Orja ei ole se kappale. Kyllä, miehinen katse on vahvasti läsnä Orjassa, mutta se tuntuu olevan lähes tasavertaisen aikuisen katse. Se antaa Naikkareille mahdollisuuden lähestyä seksuaalista toimijuutta, ja täten myös kuulijalle mahdollisuuden tarkastella omia fantasioitaan hiemaan vapaammin. Ja näin ollen, Satasen laina ei vain mahdollista itselleen nailoniuden statusta, se vaatii itselleen nailoniuden. Mutta mitä tarkoittaa ”olla nailon”?
Vastauksia tähän kysymykseen on useampi, ja Satasen lainakaan ei anna meillä siihen vain yhtä vastausta. Mutta minulla on oma näkemykseni, ja aion jakaa sen teille.
Jatkuu esseessä: Satasen laina ja Nylon Beatin fantasia, osa 2: Pim! Olet hypnotisoitu
Viitteitä
Arnell, Vaughan, ohjaus. ”Spice Girls – Say You’ll Be There (Official Music Video)”. Esittänyt Spice Girls, 1996. YouTube, https://www.youtube.com/watch?v=9ro0FW9Qt-4.
Banerjee, Pompi, ym. ”Kink and Feminism – Breaking the Binaries”. Sociology and Anthropology, vsk. 6, nro 3, maaliskuuta 2018, ss. 313–20. DOI.org (Crossref), https://doi.org/10.13189/sa.2018.060304.
Castrén, Sipi, ja Kristiina Sydänmaa, sanoitukset. ”Yo-Yo”. Nylon Beat, esittänyt Nylon Beat. MTV-Musiikki, 1996.
Castrén, Sipi, sanoitukset. ”Orja”. Satasen laina, esittänyt Nylon Beat. MTV-Musiikki, 1997.
Dibben, Nicola. ”Representations of Femininity in Popular Music”. Popular Music, vsk. 18, nro 3, lokakuuta 1999, ss. 331–55. Cambridge University Press, https://doi.org/10.1017/S0261143000008904.
Gigi, Ylva Dimberg, ja Jinsu Park, sanoitukset. ”Cookie”. NewJeans, esittänyt NewJeans. ADOR, 2022.
Harris, Emily Ann, ja Fiona Kate Barlow. ”Fifty Shades Flipped: Effects of Reading Erotica Depicting a Sexually Dominant Woman Compared to a Sexually Dominant Man”. The Journal of Sex Research, vsk. 54, nro 3, 2017, ss. 386–97.
Helsingin Sanomat. ”Sadomasokismi ei ole enää sairaus”. Helsingin Sanomat, 13. toukokuuta 2011, https://web.archive.org/web/20110516110340/http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Sadomasokismi+ei+ole+en%C3%A4%C3%A4+sairaus/1135266124601.
Knuuti, Samuli. ”Nylon Beat – Roskapopin tuhkimotarina”. City, 15. tammikuuta 1999, https://www.city.fi/kulttuuri/nylon+beat/82.
KPOPALYPSE. ”Healthy Porn for Men – Deconstructing Dog-Whistle Concepts in k-Pop”. KPOPALYPSE, 24. syyskuuta 2016, https://kpopalypse.com/2016/09/24/healthy-porn-for-men-deconstructing-dog-whistle-concepts-in-k-pop/.
Oroshi, ohjaus. ”[MV] APRIL(에이프릴) _ Dream Candy(꿈사탕)”. Esittänyt April, 2015. YouTube, https://www.youtube.com/watch?v=H2T1yZbTMzo.
Shin, Dongle, ohjaus. ”NewJeans (뉴진스) ”Cookie” Official MV”. Esittänyt NewJeans, 2022. YouTube, https://www.youtube.com/watch?v=VOmIplFAGeg.
Sihto, Laura & Tiina Mankki. ”Kuinka muistella feministisesti? Viihdetaiteilija Kikka ja seksuaalisen toimijuuden mahdottomuus”. Politiikasta, 24. elokuuta 2018, https://politiikasta.fi/kuinka-muistella-feministisesti-viihdetaiteilija-kikka-ja-seksuaalisen-toimijuuden-mahdottomuus/.
Teodoro, Floralyn. ”LOOK: NewJeans Fansign Attended By Middle-Aged Men; Fans Question If They’re Really Bunnies”. International Business Times, 29. elokuuta 2023, https://www.ibtimes.com/look-newjeans-fansign-attended-middle-aged-men-fans-question-if-theyre-really-bunnies-3710079.
Vainio, Ilkka, ja Risto Asikainen, sanoitukset. ”Oot kuin karkkia mulle”. Nylon Beat, esittänyt Nylon Beat. MTV-Musiikki, 1996.
Yeo, Gladys. ”NewJeans’ Label ADOR Responds to Criticism of “Sexual” Lyrics in ‘Cookie’ with Extensive Statement”. NME, 29. elokuuta 2022, https://www.nme.com/news/music/newjeans-cookie-sexual-lyrics-controversy-ador-label-responds-statement-3299682.
Sisältövaroitus
Esseessä käsitellään lasten ja nuorten sekä erityisesti tyttöjen seksualisointia pop-musiikissa. Seksuaalista piiloviestintää ja sen mahdollisia implikaatioita käsitellään esimerkein. Näitä esimerkkejä tuodaan esille kappaleiden sanoituksista sekä muutamin musiikkivideoista otetuin kuvin, mutta kaikki käsitellystä materiaalista on julkaistu ilman ikärajarajoituksia.
Lisäksi esseen loppupuolella puhutaan sadomasokismista ja kinkystä erotiikasta, kuten esimerkiksi seksuaalisesta alistumisesta ja dominoinnista. Käsitteiden kuvailut pysyvät teoreettisella tasolla, eikä sanoitusten ulkopuolisia akteja kuvata sen tarkemmin.
Jos jokin kohta jää hiertämään tai uskot, että se olisi syytä kuvailla tarkemmin sisältövaroituksessa, otathan yhteyttä kirjoittajaan myssylle(at)mietintamyssy.blog !
Mietintämyssyn alta 
Vastaa